Kolonialismin patsaat

El Morro de Tulcán, Popayán, Kolumbia

Chilessä laajoihin hallituksen vastaisiin protesteihin osallistunet mapuchet ovat mielenosoitusten yhteydessä kaataneet useita kolonialismia symbolisoineita patsaita. Chilen valloittajaksi kutsutun conquistadorin Pedro de Valdivian patsaat kaadettiin väkijoukon hurratessa Temucossa ja Concepciónissa, ja jälkimmäisessä patsasta poltettiin nuotiossa mapuche-päällikkö Lautaron patsaan juuressa. Concepción on Valdivian vuonna 1550 perustama kaupunki. Chileä käytännössä diktaattorina 1830-luvulla hallinneen Diego Portalesin patsaan pää puolestaan katkaistiin ja ripustettiin roikkumaan mapuche-päällikkö Caupolicánia esittävän patsaan käteen Temucossa.

Kuva: EFE News Agency/Alamy

Mapuchet ovat Etelä-Amerikan tunnetuimpia alkuperäiskansoja, jotka ovat saaneet legendaarisen maineen, koska onnistuivat pysäyttämään espanjalaisten valloitusretket Biobío-joelle noin nykyisen Chilen puoleen väliin. Alue säilyi mapuchejen hallinnassa läpi siirtomaa-ajan vielä Chilen itsenäisyyden alkuvuosikymmenetkin. Vasta vuosina 1861-1883 toteutetut useat toisiaan seuranneet sotilasoperaatiot, niin sanottu Pacificación de la Araucanía eli Araucanian rauhoitus, toivat alueen Chilen hallintaan. Sotilasoperaatioiden suunnittelijana ja johtajana vuoteen 1871 asti toimi Cornelio Saavedra Rodríguez, jonka patsas myös kaadettiin Collipullissa. Konfliktit Chilen valtion ja mapuche-kansan välillä ovat kuitenkin jatkuneet tähän päivään saakka. Viimeisin yhä jatkuva konflikti alkoi vuonna 2016.

Latinalaisessa Amerikassa on lukuisia espanjalaisvalloittajien patsaita, joista on usein käyty kiivastakin keskustelua. Niitä on sekä puolustettu että vastustettu, mutta alkuperäiskansojen näkökulmasta asia lienee selvä; ne ovat valloittajien patsaita, jotka loukkaavat pelkällä olemassaolollaan uhriensa muistoa. Tästä on kyse myös Chilessä, jossa mapuchet evät koskaan ole hyväksyneet maidensa kolonisaatiota.

Nämä tapaukset saivat ajattelemaan erästä itselleni tuttua valloittajan muistomerkkiä ja sen tarinaa Kolumbian Popayánissa. Kyseessä on Quiton ja Popayánin valloittajana tunnetun Sebastián de Belalcázarin ratsastajapatsas, joka sijaitsee Morro de Tulcán -kukkulalla Popayánin keskustan kupeessa.

Pyramidin mallinen kukkula ei ole luonnon muodostama, vaan ihmisten rakentama vuosien 1600 ja 500 eaa. välillä. Tämä selvisi, kun kukkulan sisältä löydettiin tiilirakennelmia, luita sekä erilaisia esineitä tietyön yhteydessä vuonna 1927. Arkeologisten tutkimusten perusteella pyramidi on toiminut palvontapaikkana auringolle, kuulle, tähdille ja sateelle. Sieltä on löytynyt myös yhteisönsä eliittiin kuuluneiden henkilöiden hautoja. Paikka kuitenkin hylättiin ilmeisesti jo satoja vuosia ennen espanjalaisvalloittajien tuloa.

Cubillos, Julio Cesar. El morro de Tulcán, pirámide prehispánica: arqueología de Popayán, Cauca, Colombia. Revista Colombiana de Antropología Vol.8 (Bogotá: Instituto Colombiano de Antropología, 1959), 215-357.

Vuonna 1937 vietettiin Popayánin kaupungin 400-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi kaupungin perustajan Belalcázarin ratsastajapatsas pystytettiin. Alun perin patsaan paikaksi suunniteltiin San Franciscon kirkon aukiota kaupungin keskustassa. Morro de Tulcánille puolestaan suunniteltiin cacique Pubénin patsasta.

Pubénin johtama yhteisö asutti nykyisen Popayánin kaupungin aluetta espanjalaisvalloittajien saapuessa 1535. Pubénista ei tiedetä paljoakaan, mutta hän oli alueen merkittävimpiä päälliköitä. Oletetaan, että Pubén johti usean itsenäisen yhteisön muodostamaa federaatiota. Alueella asuu edelleen Pubénin mukaan nimetty Pubenze-kansa. On kuitenkin epäselvää, tunnettiinko sen nimistä kansaa tuolloin. On myös arveltu, pubénin johtaneen guambianojen ja kokonukojen yhteenliittymää. Joka tapauksessa itse Pubénista on riittävästi mainintoja espanjalaisissa lähteissä, että hänen tiedetään olleen todellinen henkilö.

Jostain syystä kuitenkin espanjalaisen Victorio Machon veistämä Belalcázarin patsas pystytettiin lopulta Morro de Tulcánille. Rómulo Rozon veistämä Pubenin patsas puolestaan katosi jäljettömiin. Siitä on säilynyt vain valokuva. En ole toistaiseksi onnistunut selvittämään, mitä oikein tapahtui.

Cacique Pubén

Oli syy mikä tahansa, nyt Popayánin aluetta asuttaneiden alkuperäiskansojen muinaisen palvontapaikan ja hautausmaan päällä seisoo espanjalaisen valloittajan ratsastajapatsas. Ei ole kovin vaikea ymmärtää, miksi patsas on monien mielestä ongelmallinen ja vähintäänkin väärässä paikassa. Vakavaa keskustelua sen siirtämisestä ei ole kuitenkaan tietääkseni käyty.

Nykyään paikka on suosittu kohde kaupungissa vieraileville turisteille ja paikallisen nuorison ajanviettopaikka. Valtaosa paikalla vierailevista tuskin edes ajattelee asian ongelmallisuutta.

Eikö patsaiden kaataminen sitten ole historian poispyyhkimistä, kysyy varmasti moni. Kenties, mutta niin on patsaiden pystyttäminenkin. Conquistadorien patsaat pyyhkivät pois valloituksen ja kolonialismin kohteiksi joutuneiden kansojen historiaa. Se uusintaa narratiivia valloittajien sankaruudesta ja jättää pimentoon alkuperäiskansojen kamppailut. Patsaiden pystyttäminen ei ole koskaan objektiivista. Muistomerkit kertovat siitä, mitä kulloinkin päätämme muistaa ja mitä unohtaa.

Sebastián de Bellcázarin ratsastajapatsas, Morro de Tulcán. Kuva: Julian David Muñoz Ortega