 |
| Suomalaista rasismia on tutkittu muun muassa teoksessa Rasismi, valta ja vastarinta — Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa, toim. Suvi Keskinen, Minnna Seikkula & Faith Mkwesha (Gaudeamus, 2021). |
Kansanedustaja Teemu Keskisarja (PS) osallistui 6.9.2023 eduskunnan keskusteluun hallituksen ns. rasismitiedonannosta puheenvuorolla, jonka hän kertoi olevan ”Suomen rasismihistorian lyhyt tiedonanto”. Koska Keskisarja on tutkijakoulutuksen saanut ammattihistorioitsija, ja koska hän tätä asemaansa hyödyntäen pyrkii sekä valkopesemään suomalaista rasismia että vähättelemään rasismin ja kolonialismin merkitystä kansainvälisesti, katson kolonialismin historian tutkijana tarpeelliseksi lyhyesti kommentoida hänen puheitaan.
Keskisarja esittää, että Suomi ei ole rotusortanut ketään, koska Suomi oli itse riistomaa, jonka asukkaita pidettiin arjalaisia alempiarvoisina. Koko puhetta vaivaa kuitenkin historiantutkimukselle välttämättömän kontekstoinnin puute, mikä tekee Keskisarjan väitteistä vain löysiä heittoja. Kun Keskisarja kuitenkin esiintyy historiantutkijan auktoriteetilla, ja kun hänen tekemisiään myös sillä puolustellaan, joudun kollegana kyseenalaistamaan hänen eettisyytensä tutkijana.
Keskisarja on aiemminkin esittänyt väitteen, että Suomi ei Ruotsin vallan alla ollut siirtomaa, vaan jotain vielä pahempaa: riistomaa. Hän on väittänyt myös, että ruotsalaiset kohtelivat suomalaisia vielä huonommin kuin Belgian kuningas Leopold Kongon asukkaita. Nämä väitteet ovat Ruotsin vallan aikaan perehtyneet historiantutkijat tyrmänneet. Ei ole mitään viitteitä siitä, että suomalaisia olisi etnisyytensä vuoksi toiseutettu ja kategorisoitu huonommiksi. Nykyisen Suomen alueella asuvilla Ruotsin kruunun alamaisilla oli täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin nykyisen Ruotsin alueen asuvilla. Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia määritteli ennen kaikkea säätyasema, ei etnisyys.
Venäjän vallan alle siirryttäessä Suomessa puolestaan jätettiin voimaan Ruotsin vallan aikaiset lait, eikä suomalaisia myöskään Venäjän valtakunnassa sorrettu etnisyytensä vuoksi. Vasta vuonna 1899 alkaneet niin sanotut sortokaudet muuttivat tilannetta. Tämä liittyy laajempaan pyrkimykseen lujittaa Venäjän valtakuntaa venäläistämällä vähemmistökansoja. Varsinaista venäläistä kolonialismiakin kannattaa kuitenkin etsiä erityisesti Siperiasta ja Kaukasukselta, joissa kolonialismiin osallistui myös suomalaisia Venäjän keisarin alamaisia.
On totta, että kun moderneja pseudotieteellisisä rotuoppeja kehiteltiin 1800-luvulla, suomalaisia ei laskettu osaksi eurooppalaista herrarotua. Suomalaisia ei kuitenkaan ”rotunsa” vuoksi viety orjiksi, eikä Suomen taloutta alistettu palvelemaan siirtomaaisännän tarpeita. Päinvastoin Suomen suuriruhtinaskunnan talous kasvoi autonomian ajan jälkimmäisellä puoliskolla 1800-luvun puolivälistä alkaen merkittävästi. Eurooppalaisena taloutena Suomi myös ilman muuta hyötyi kolonialistisen maailmantalouden rakenteista.
Kun itsenäinen Suomi sitten määritti paikkaansa maailmassa, se ei ryhtynyt tukemaan kolonisoituja kansoja, vaan pyrki asettumaan osaksi samaa yhteisöä siirtomaaisäntien kanssa. Suomi halusi olla eurooppalainen valtio ja siten erottautua ei-eurooppalaisista. Suomalaiset saattoivat kyllä tuntea sympatiaa sorrettuja kansoja kohtaan ja samastuakin näihin oman erityisesti oman lähihistoriansa kautta, mutta suhtautuminen ei-eurooppalaisiin oli alentuva, eksotisoiva ja holhoava. Suomalaiset omaksuivat kolonialistiset käsitykset eurooppalaisista ja ei-eurooppalaisista kansoista. Nämä asenteet ilmenevät myös Suomen alueella asuviin kielellisiin tai etnisiin vähemmistöihin, esimerkiksi saamelaisiin, karjalaisiin tai romaneihin, kohdistuvassa syrjinnässä.
Kyse ei olekaan pelkästään siirtomaiden hallinnasta vaan sen myötä syntyneistä koloniaalisista globaaleista valtarakenteista ja hierarkioista. Suomi ja suomalaiset yritykset ovat osana niin sanottua globaalia pohjoista osallistuneet globaalin etelän taloudelliseen hyväksikäyttöön, ja suomalaiset ovat asemoineet itsensä valkoisiksi eurooppalaisiksi omaksuen samalla rasistiset ja toiseuttavat asenteet muita kohtaan.
Keskisarja vähättelee eduskuntapuheessaan suomalaista rasismia vetoamalla siihen, että Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tilastojen mukaan Suomessa ei ole tehty ainoatakaan rasistisesti motivoitunutta henkirikosta. Ensinnäkin tässä on toki kyse vain tilastoihin merkityistä motiiveista, mikä pelkistää todellisuutta, mutta lisäksi Keskisarja sivuuttaa täysin Suomessa esiintyvän rasistisen häirinnän, syrjinnän, rasistiset asenteet ja rakenteellisen rasismin, joista löytyy kyllä yllin kyllin myös niin tutkittua kuin kokemusperäistäkin tietoa.
Lopuksi puutun vielä Keskisarjan n-sanan käyttöön. Hän selitteli sanan käyttöä sillä, että Suomessa sillä ei ole historiallista painolastia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sana on omaksuttu suomeen rasistisine konnotaatioineen muualta Euroopasta, eikä se ole suomen kielessäkään mikään neutraali sana. Lisäksi sana loukkaa heitä, joista sitä käytetään. Tämä yksin on riittävän hyvä syy lakata käyttämästä sitä.